Estepona, viimeinen satama välimerellä

Niin jouduttiin taas käyttämään peltigenuaa, niin kuin kuvasta näkyy (aamupala), rasvatyven meri. Roskia merellä todella paljon, esim. kalaverkko joka ui pinnassa. Ei olisi ollut mukava saada verkkoa potkuriin. Aurinkoa on saatu ainakin tarpeeksi.
Pan Pan Pan, all ship,all ship, all ship. Man over board. Tänään tuli toinen VHF kutsu tällä matkalla jota ei koti vesillä ole sattunut. Meistä noin 30 mailin päässä joku moottorivene oli hukannut miehistön jäsenen ja rannikkoradio kutsui kaikkia aluksia alueella. Ei tuntunut kovin mukavalta kuunnella em. hälytystä.
Estepona on siisti pieni alkuperäiskaupunki. Laiturit varustettu porteilla, sähkölukoilla ja mielyttävällä henkilökunnalla. Johtuikohan erikoisesta kansallislipusta vai onko paikallinen tapa antaa tervetuliais viinipullo heti odotuslaiturilla ja toinen marinan toimistossa.
Saniteettitilat hyvät ja siistit, pesukone ja kuivausrumpu löytyi 4€ hintaan.
Huomisen vietämme linja-autolla matkustaen karibialle, ei ku siis Gibraltarille. Tippukiviluolia tutkien.

Ai niin, kun tätä nettiä on niin harvakseltaan käytettävissä niin muistui mieleen että tapasimme Motril:ssä Suomalaisen Pertti Kanniston sekä hänen Ruotsalaisen gastin, jotka myöskin ovat matkalla Suomeen. Vene on puolitonnari ja hän oli tullut kanavia pitkin muutama vuosi sitten välimerelle. Nyt siis neljä Suomalaista venettä samoihin aikoihin, samaan suuntaan.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti